Mieheni kääpiömäyräkoira L on muuttanut pysyvästi meille.
Koira asui aikaisemmin mieheni luona, mutta hänen exä salakuljetti isänsä avulla (surprice, surprice) L täältä kun erosivat. Ennen tätä päivää meillä ei ole ollut mahdollisuutta saada koiraa takaisin, but Now He`s BÄKK!
L on 13-vuotias jätkä.
L on samanluontoinen ja värinen kuin meidän irlanninsetterit, paitsi pienemmässä koossa.
L syö hyvin, varsin silloin kun muut koirat kyyläävät selän takana, silloin pitää jopa murista. Tuntuu siltä että L on sellaisen aterian jälkeen tankin kokoinen. *Pakko syyä etteivät muut vie ruokani* ja NIIIIN tyytyväinen!
L lähtee mielellään kauheella vauhdilla pellolle lenkille, mutta hyytyy puolessa välissä. Silloin L kääntyy takaisin jollemme ota syliin ja kannamme loppumatkan. Varsin nyt kun on lunta joka yltyy L masun asti ja joka perskatti jää kiinni joka paikkaan.
L nukkuu joko mieheni, poikani tai minun peiton alla, pyörii ja kuorsaa, on vatsallaan, selällään tai kyljellään, inisee ja tärisee, näkeen näköjään kaikenlaisia unia. Suukottaa jos vaan siihen suostuu.
L nauttii siitä että saa olla lähellä ja erityisen paljon siitä että hankalia, kutittavia kohtia rapsutetaan. Silloin takajalka käy kovalla vauhdilla.
Ollaan päätetty ettei L enää muuta mihinkään, vaan saa täällä nauttia vanhusvuosistaan, niinkuin jokainen koira ansaitsisi!
Tällä hetkellä L nukkuu tietsikkalaukun päällä jalkojeni juuressa, taidamme lähteä tästä nukkumaan!
Good Night!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
0 comments:
Post a Comment