Eilen illalla oli todella, todella pimeä ulkona. Tuuli vinkui, sade löi ikkunaan, kattopellit kolisivat ja hirret natisivat.
Mutta sisällä oli lämmin, pojat olivat tehneet pedit alakerran tv-huoneeseen, katsoivat siellä filmiä, kun taas koirat nukkuivat sikeästi vieressäni miedän yläkerrassa sijaitsevassa makkarissa. Makasin sängyssä paksun peiton alla, seuranani todella hyvä kirja!
Ikkunassa paloi jouluvaloja, pöydällä paljon kynttilöitä ja kädessäni minulla oli kupillinen kuuma teetä.....ihanaaa!
Odotin että mieheni tulisi kotiin reissultaan, kello oli about 21.30. En kuullut että taksi olisi tullut pihalle, mutta jossain vaiheessa ulko-ovi avattiin ja laitettiin kiinni, miestä ei kuitenkaan näkynyt missään, eivätkä koiratkaan reagoineet sen kummosempi. En jaksanut lähteä alakertaan, joten oletin että poikani oli avanut oven, ottanut jotain kuistilta ja sen jälkeen laittanut sen uudestaan kiinni. Uppouduin taas kirjan ihanan maailmaan...
Mies tuli kotiin klo 23 kieppeillä, kävi hakemassa purtavaa ja kömpi sen jälkeen sänkyyn. Juteltiin niitä näitä, miten päivä oli mennyt ym, kun yht´äkkii kuului outo ääni.... Kysyin heti "mitä TOI oli?" jolloin mies vastasi "olisiko vyö tippunut lattiaan?". "Ei varmana" sanoin minä, "sehän tuolla pöydällä". Koirat murisivat....
Meni pari minuuttia, sen jälkeen oli helvetti irti:
Joku hakkasi monta kerta makuhuoneen ikkunaan, -bang-baNG-BANG- minä huusin, koirat haukkuivat täysillä ja sekä ne että mies pomppasivat sängystä. Makkari on yläkerrassa, joten meteli tuli todella yllätyksenä.
Tuhansia ajatuksia kerkes muutamassa sekunnissa pyöriä päässäni; onko siellä murhaaja, tirkistelijä, hullu, monsteri tai jopa zombi???
Mies koitti katsoa ikkunasta ulos mutta ei pimeydessä näkynyt mitään....
....mutta kuultiin varsin hyvin kun joku huusi "AVATKAA TOI #"¤%&/()=¤% OVI!"
Samalla tajusin että POJAT olivat menneet pihalle kun ovi kävi aikaisemmin, olivat vielä ulkona kun mies tuli kotiin. Mies laittoi luonnollisesti sekä kuistin ovi että ulko-ovi lukkoon, ei mitään tietoakaan että porukka pomppas pihalla vielä siihen aikaan.
Kävi ilmi että olivat käyneet lennättämässä pojan kauko-ohjattava sudenkorentoa, avaimet ja puhelimet olivat sisällä. Kukaan ei tullut avamaan useita yrityksistä huolimatta, jolloin poikani kiipesi viimeisenä keinona tikapuita pitkin koputtamaan meidän ikkunaan.
Olivat litimärkiä kun pääsivät loppujen lopuksi sisään....
Ja äidin sydän pääsi pikkuhiljaa normaalirytmiin.....
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
0 comments:
Post a Comment