Meidän perheessä on olemassa sinun ja minun, mutta ei yhteisiä lapsia.
*
Joskus mietin pitäiskö meidänkin hankkia yhteisen lapsen /yhteisiä lapsia?
*
Vaikuttaa siltä että yhteiskunta on pikkuhiljaa, kaikkien muutosten kautta, tottunut ja hyväksynyt että uusperheeseen hankitaan myös yhteisiä lapsia. Ei riitä että "isillä" on 2, ja "äiskällä" 3 lasta, pitää hankkia yhteisiä lapsia jotka vahvistavat tämän suhteen vakavuuden. Siitä on tullut tapa! Onhan se toki ok, kun rakastaa ja uusi perhekuvio meneillään, mutta omat kokemukset ihan erillaiset.
*
Meillä on ollut valtavan paljon ongelmia miehen lasten, tai totta puhuen, heidän äidin kanssa. Energiamme on mennyt siihen että ollaan yritetty kasvattaa lapsista normaalia nuoria, vaikka toinen vanhempi sabotoi jatkuvasti niin paljon kun kerkee.
*
Sen perusteella voin sanoa että olen todella kiitollinen siitä että pystymme poikani isän kanssa sopimaan asioista, emme käyttäis häntä ikinä meidän väliseen taisteluun.....ei meillä ole taisteluun edes tarvetta, koska molemmilla on oma elämä ja terve suhde!
*
Eli pitäiskö nykyisessä suhteessa, missä aion pysyä, hankkia yhteisen/yhteistä (hitto, pitääkö olla lapseN vai lasTA, oonpa surkea) lapsen/lasta?
*
Todettiin kuitenkin nauraen mieheni kanssa että elämä on aivan pyllystä jo nyt kun koirat vinkuvat yötä päivää kolmen viikon ajan juoksun takia .....mitenköhän kestäis jos talossa olisi pieni vauva?
Entäs 10 vuoden, 15 vuoden päästä....hohhojaa, oltais eläkeläisiä murrosiässä olevan nuoren kanssa :)
*
Jatketaan näin!
1 comments:
He, he.... snabbläser i din blogg, o det här skrivelsen är väl ganska rolig, nu med facit på hand!!! Tänk vad fint att ni fick er lilla prinsessa!!! KRAAAM!
Post a Comment