v.2008 versus v.2009

Niin vuosi vaihtui, loma loppui ja takana on tapahtumarikas vuosi.

En voi missään nimeessä sanoa että kaikki jutut ovat olleet hyviä, ei lähelläkään, mutta on se kumma miten kuitenkin haluaa muistaa juuri hyviä asioita?

Johtuuko se siitä että kaikista paskasta huolimatta ei halua pohjamudassa ryömiä, haluaa nousta, katsoa eteenpäin ja uskoa että myös huomis´päivä tuo tullessaan jotain hyvää, VAIKKA tietää että tuohan tämäkin vuosi jonkun verran pettymyksiä?

Uskoisin että tärkein on hyvien ja huonojen kokemuksien tasapaino:
Sitä jaksaa ottaa huonoja kokemuksia vastaan kunhan repusta löytyy myös hyviä asioita.

Välillä on tuntunut siltä ettei löydy enää ollenkaan ilonaihetta, kaikki kaatuu niskaan ja on todella kysenalaistanut koko elämän tarkoitusta....ollaan kuitenkin joka kerta löydetty JOKU syy siihen että ollaan täällä.

Täällä ollaan sen takia että meillä on toisiamme, meillä on lapsia, sukulaisia, ystäviä ja koiria, meillä on täällä tehtävä, meidän kuuluu käydä näitä ongelmia läpi, jotta olisimme entistä vahvempia, takana löytyy hyviä muistoja ja olemme tottakai täällä itsemme takia!

Sekä me että suurin osa meille rakkaista ihmisistä ovat olleet terveitä, niin, ja ohan meillä hemmetin hyvä huumorintaju ja osamme itkeä tarpeen vaatiessa.

Tämähän on ELÄMÄ, mielummin ylä- ja alamäkeä, kuin ajamista suoraa ja tasapaksusta rataa pitkin.

Mieheni sanoo aina että "ihmiselle ei anneta enempää kuin se jaksaa kantaa", siitä on hyvää jatkaa!