Ajatuksia

ETTÄ on mukava olla välillä kahdestaan!

Enkä tarkoita etteikö ole kiva kun lapset ovat kotona, mutta jotenkin nauttii eri lailla hiljasuudesta ja vapaudesta tulla ja mennä miten haluaa kun ollaan kahdestaan.

Ehkä siinä piileekin syy siihen että nauttii, kun sellaista tilannetta ei jatkuvasti ole?

Muistan kun olin kauan sitten kukkakaupassa töissä, alussa oli valtavan mukava tuoda kukkia kotiin, oli kimppuja, ruukkukasveja jne. Eiku roskikseen jos/kun kuolivat, ja uutta tilalle.
Huomasin jonkun ajan päästä, etten nauttinut enää yhtä paljon pöydällä olevasta, ihanista, värikkäästä tulppaanikimpuista, niistä tulivat osa arkea, olivat itsestään selviä.

Sama on kun arki pyörii, kaikki menee omalla painollaan, joten innostuu valtavasti kun tulee lapseton viikonloppu. Tehtäiskö tätä, entäs tota, ois ihana tehdä näin, mitä mieltä oot jos tehdään tällä tavalla... jne.

Pakko myöntää ettemme ole saaneet paljon mitään tehty, käytiin kaupungilla, ostettiin ruokaa, vuokrattiin pari filmiä, rakas mieheni kävi kalastamassa, luin, juttelin kavereiden kanssa puhelimessa, lämmitettiin sauna, otettiin kunnon löylyt, puhuttiin paljon ja syötiin saunan jälkeen miehen tekemä, kiukaan päällä, folioon kierretty ihana uunimakkara juuston ja sipulin kera. Tänä aamuna katsottiin formulat, syötiin aamupala sängyssä ja kohta ruvetaan väsämään hyllyjä työhuoneeseen.

Ollaan haaveiltu että saisimme joskus matkustaa jonnekin viettämään honeymoon, mutta on ihan mukava näinkin. Tulee siinäkin asiassa tänka på, koska mieheni haluaisi viedä minut Pariisiin, minä taas olen luvannut viedä hänet Irlantiin, todennäköisesti uidaan Englannin kanaalissa jos tehdään kompromissi :)

On ihana olla kahdestaan, mutta odotan jo nyt sekä poikani kotiintuloa Etelä-Suomesta, miehen nuorin pojan tännetuloa syyslomaviettoon sekä meidän jo 18v. pikkutytön yökyläilyt täällä kotona :)